05.12.2018

Ulos­sul­ke­vien pääsy­ko­kei­den paluu?

Blogit

Helsingin sanomat nosti 21. loka­kuu­ta julkais­tus­sa jutussa esiin opet­ta­jien huolen siitä, ovatko kaikki sosiaali‐ ja tervey­sa­lan sekä turval­li­suusa­lan tutkin­to­kou­lu­tuk­siin hakeu­tu­neet opis­ke­li­jat sovel­tu­via opis­ke­le­maan kysei­sil­lä aloilla.

Jutussa haas­ta­tel­lut opet­ta­jat nosti­vat esiin mm. opis­ke­li­joi­den päih­deon­gel­mat, alalle sovel­tu­mat­to­man käyt­täy­ty­mi­sen sekä heikon mate­ma­tii­kan osaa­mi­sen asioina, jotka tekevät opis­ke­li­jois­ta sovel­tu­mat­to­mia koulut­tau­tu­maan maini­tuil­le aloille. Samana päivänä opetus­mi­nis­te­ri Sanni Grahn‐Laasonen lupasi palaut­taa amma­til­li­sen koulu­tuk­sen järjes­tä­jil­le mahdol­li­suu­den jättää haki­joi­ta valit­se­mat­ta pääsy‐ ja sovel­tu­vuus­ko­kei­den perus­teel­la *viit­taus.

Opetus‐ ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riö julkai­si 5.12. asetus­luon­nok­sen, jonka tarkoi­tus on antaa koulu­tuk­sen järjes­tä­jil­le mahdol­li­suus olla valit­se­mat­ta opis­ke­li­jak­si sellais­ta hakija, joka ei läpäise koulu­tuk­sen järjes­tä­jän soveltuvuus‐ tai pääsy­koet­ta. Koetta voitai­siin jatkos­sa käyttää hylkäys­pe­rus­tee­na SORA‐säädöstenpiiriin kuulu­vil­la koulu­tus­aloil­la ja se koskisi vain yhteis­haus­sa hakevia opis­ke­li­joi­ta. Soveltuvuus‐ ja pääsy­ko­keen sisäl­töä ei ole asetuk­ses­sa määri­tel­ty tarkem­min, vaan jokai­nen järjes­tä­jä saa itse­näi­ses­ti päättää mitä asioita kokeel­la halu­taan haki­jas­ta testata. Kokeesta saatua hylät­tyä arvo­sa­naa voidaan myös käyttää toises­sa saman koulu­tusa­lan opis­ke­li­ja­va­lin­nas­sa. Toisin kuin nyt, jatkos­sa hakija saattaa jäädä ilman opis­ke­lu­paik­kaa, vaikka koulu­tuk­sen järjes­tä­jäl­lä olisi­kin avoimia aloi­tus­paik­ko­ja. Koulutuksen järjes­tä­jäl­lä olisi myös jatko‐ohjausvelvoite niissä tapauk­sis­sa, kun opis­ke­li­ja jätet­täi­siin valit­se­mat­ta hylätyn sovel­tu­vuus­ko­keen vuoksi.

Esitetyn kaltais­ten ulos­sul­ke­vien soveltuvuus‐ ja pääsy­ko­kei­den palaut­ta­mis­ta pohdit­taes­sa tulee muistaa kolme keskeis­tä ongel­maa, joiden vuoksi kokei­den palaut­ta­mi­nen tässä muodos­sa ei ole aivan yksin­ker­tais­ta:

Ensinnäkin sovel­tu­vuu­des­ta puhut­taes­sa on syytä erotel­la toisis­taan sovel­tu­vuus ja toisaal­ta tutkin­non ja työn suorit­ta­mi­seen vaadit­ta­vat perus­tai­dot, kuten luku‐ ja kirjoi­tus­tai­to sekä mate­maat­ti­nen osaa­mi­nen. Näitä kahta ei tulisi sekoit­taa toisiin­sa, kuten nyt käydys­sä keskus­te­lus­sa on pahasti päässyt käymään. Heikkoja perus­tai­to­ja ei voida pitää yksilön sovel­tu­vuu­teen vaikut­ta­vi­na teki­jöi­nä, sillä nämä taidot ovat opis­ke­li­jan opit­ta­vis­sa olevia taitoja eivätkä ne usein liity opis­ke­li­jan muihin ominai­suuk­siin. Opinnoista ulos­sul­ke­mi­nen puut­teel­lis­ten perus­tai­to­jen vuoksi ei edistä huono­jen perus­tai­to­jen varassa olevien haki­joi­den tilan­net­ta vaan lisää enti­ses­tään syrjäy­ty­mis­ris­kiä opis­ke­lu­pai­kan jäädes­sä haaveek­si. Uuden amma­til­li­sen koulu­tuk­sen tulee henki­lö­koh­tais­ta­mi­sen peri­aat­teen mukai­ses­ti tukea opis­ke­li­jaa saavut­ta­maan riit­tä­vät perus­tai­dot työelä­mäs­sä ja yhteis­kun­nas­sa pärjää­mis­tä varten.

Toiseksi sovel­tu­vuu­den ja sovel­tu­mat­to­muu­den mittaa­mi­nen yksit­täi­sel­lä soveltuvuus‐ tai pääsy­ko­keel­la on todella vaikeaa ja erityi­sen haas­teel­lis­ta se on perus­kou­lun päät­tä­vien nuorten kohdal­la. Nuorten yksi­löl­li­nen kehitys on vielä vahvas­ti muutos­ti­las­sa siir­ryt­täes­sä toisen asteen opin­toi­hin ja kehitys jatkuu läpi opin­to­jen ja pitkäl­le siitä eteen­päin. Siksi opis­ke­li­jat eivät tule sovel­tu­vuu­den näkö­kul­mas­ta “valmii­na” suorit­ta­maan amma­til­lis­ta tutkin­toa, vaan koulu­tuk­sen aikana tulee olla mahdol­li­suus kasvaa ja kehit­tyä. Yksilön ominai­suu­det ja sovel­tu­vuus myös muut­tu­vat ajassa ja vaih­te­le­vat läpi elämän. Siksi on vaaral­lis­ta tehdä erityi­ses­ti sovel­tu­mat­to­muu­des­ta linjauk­sia yksit­täi­sen kokeen avulla.

Soveltuvuutta ja sovel­tu­mat­to­muut­ta arvioi­taes­sa kolman­nek­si ongel­mak­si muodos­tuu kysymys siitä, mitkä ominai­suu­det arvioin­nis­sa katso­taan määrit­te­le­vän opis­ke­li­jan sovel­tu­vuut­ta tai sovel­tu­mat­to­muut­ta mille­kin tutkinto‐ tai ammat­tia­lal­la. Soveltuvuutta arvioi­taes­sa tulisi mitta­rien ja väli­nei­den perus­tua alakoh­tai­seen tutkit­tuun tietoon siitä, mitkä ominai­suu­det ovat keskei­siä juuri tietyl­le alalle sovel­tu­vuu­den kannal­ta. Soveltumattomuutta arvioi­taes­sa tutkit­tuun tietoon nojaa­mi­nen on vielä tärkeäm­pää, jotta hakijaa ei arvioi­da alalle sovel­tu­mat­to­mak­si sellai­sil­la perus­teil­la, jotka eivät todel­li­suu­des­sa kerro alalle sovel­tu­vuu­des­ta mitään. Tämän vuoksi arvioin­ti ei voi perus­tua koulu­tuk­sen järjes­tä­jän musta tuntuu‐ mene­tel­mään, kun kokeil­la tehdään linjauk­sia opis­ke­li­joi­den sovel­tu­mat­to­muu­des­ta alalle. Sitä paitsi jo nyt SORA‐säädöksissä on säädet­ty niistä kritee­reis­tä, joiden perus­teel­la opis­ke­li­ja voidaan katsoa sovel­tu­mat­to­mak­si juuri näillä aloilla, ja näiden kritee­rien perus­teel­la karsin­taa voidaan toteut­taa haku­vai­hees­sa jo nykyi­sin.

Esitetty asetus­muu­tos ulos­sul­ke­vien soveltuvuus‐ ja pääsy­ko­kei­den palaut­ta­mi­ses­ta on selkeäs­ti uhka haki­joi­den yhden­ver­tai­suu­del­le ja oikeus­tur­val­le, erityi­ses­ti nuorten opis­ke­li­joi­den näkö­kul­mas­ta. Peruskoulun päät­tä­neen nuoren hakijan kohdal­la sovel­tu­vuu­den arvioin­ti yksit­täi­sel­lä kokeel­la on lähes mahdo­ton ja johtaa vääjää­mät­tä mieli­val­tai­seen koulu­tuk­sen ulko­puo­lel­le sulke­mi­seen, jos jokai­nen koulu­tuk­sen järjes­tä­jä päättää itse niistä keinois­ta, joilla sovel­tu­mat­to­muut­ta testa­taan. Opiskelijoille, joilla on perus­tai­dois­sa merkit­tä­viä puut­tei­ta, tulisi tarjota opin­nois­ta ulos­sul­ke­mi­sen sijaan tukea osaa­mi­sen kehit­tä­mi­seen. Keskeistä olisi lisätä perus­kou­lun sekä amma­til­li­sen koulu­tuk­sen erityi­sen tuen tarjon­taa, jotta elini­käis­ten oppi­mi­sen taito­jen taso saadaan tutkin­non suorit­ta­mi­seen riit­tä­väl­le tasolla. Opiskelijan sovel­tu­vuut­ta alalle on järke­väm­pää arvioi­da opin­to­jen aikana, jolloin saadaan toden­mu­kai­sem­pi kuva opis­ke­li­jan sovel­tu­vuu­des­ta alalle eikä opis­ke­li­ja pääse putoa­maan opin­to­po­lun ulko­puo­lel­le. Esitetty jatko‐ohjausvelvoite ei poista valin­taan liit­ty­vää mieli­val­tai­suut­ta, vaikka pudok­kuut­ta opin­nois­ta se saattaa jonkin verran ehkäis­tä. SORA‐säädösten piiris­sä olevil­la aloilla koulu­tuk­sen järjes­tä­jil­lä on jo nyt mahdol­li­suus peruut­taa opis­ke­li­jan opinto‐oikeus tai jättää opis­ke­li­ja valit­se­mat­ta, jos opis­ke­li­ja säädös­ten perus­teel­la katso­taan sovel­tu­mat­to­mak­si kysei­siin opin­toi­hin.