Helsingin sanomat nosti 21. lokakuuta julkaistussa jutussa esiin opettajien huolen siitä, ovatko kaikki sosiaali‐ ja terveysalan sekä turvallisuusalan tutkintokoulutuksiin hakeutuneet opiskelijat soveltuvia opiskelemaan kyseisillä aloilla.
Jutussa haastatellut opettajat nostivat esiin mm. opiskelijoiden päihdeongelmat, alalle soveltumattoman käyttäytymisen sekä heikon matematiikan osaamisen asioina, jotka tekevät opiskelijoista soveltumattomia kouluttautumaan mainituille aloille. Samana päivänä opetusministeri Sanni Grahn‐Laasonen lupasi palauttaa ammatillisen koulutuksen järjestäjille mahdollisuuden jättää hakijoita valitsematta pääsy‐ ja soveltuvuuskokeiden perusteella *viittaus.
Opetus‐ ja kulttuuriministeriö julkaisi 5.12. asetusluonnoksen, jonka tarkoitus on antaa koulutuksen järjestäjille mahdollisuus olla valitsematta opiskelijaksi sellaista hakija, joka ei läpäise koulutuksen järjestäjän soveltuvuus‐ tai pääsykoetta. Koetta voitaisiin jatkossa käyttää hylkäysperusteena SORA‐säädöstenpiiriin kuuluvilla koulutusaloilla ja se koskisi vain yhteishaussa hakevia opiskelijoita. Soveltuvuus‐ ja pääsykokeen sisältöä ei ole asetuksessa määritelty tarkemmin, vaan jokainen järjestäjä saa itsenäisesti päättää mitä asioita kokeella halutaan hakijasta testata. Kokeesta saatua hylättyä arvosanaa voidaan myös käyttää toisessa saman koulutusalan opiskelijavalinnassa. Toisin kuin nyt, jatkossa hakija saattaa jäädä ilman opiskelupaikkaa, vaikka koulutuksen järjestäjällä olisikin avoimia aloituspaikkoja. Koulutuksen järjestäjällä olisi myös jatko‐ohjausvelvoite niissä tapauksissa, kun opiskelija jätettäisiin valitsematta hylätyn soveltuvuuskokeen vuoksi.
Esitetyn kaltaisten ulossulkevien soveltuvuus‐ ja pääsykokeiden palauttamista pohdittaessa tulee muistaa kolme keskeistä ongelmaa, joiden vuoksi kokeiden palauttaminen tässä muodossa ei ole aivan yksinkertaista:
Ensinnäkin soveltuvuudesta puhuttaessa on syytä erotella toisistaan soveltuvuus ja toisaalta tutkinnon ja työn suorittamiseen vaadittavat perustaidot, kuten luku‐ ja kirjoitustaito sekä matemaattinen osaaminen. Näitä kahta ei tulisi sekoittaa toisiinsa, kuten nyt käydyssä keskustelussa on pahasti päässyt käymään. Heikkoja perustaitoja ei voida pitää yksilön soveltuvuuteen vaikuttavina tekijöinä, sillä nämä taidot ovat opiskelijan opittavissa olevia taitoja eivätkä ne usein liity opiskelijan muihin ominaisuuksiin. Opinnoista ulossulkeminen puutteellisten perustaitojen vuoksi ei edistä huonojen perustaitojen varassa olevien hakijoiden tilannetta vaan lisää entisestään syrjäytymisriskiä opiskelupaikan jäädessä haaveeksi. Uuden ammatillisen koulutuksen tulee henkilökohtaistamisen periaatteen mukaisesti tukea opiskelijaa saavuttamaan riittävät perustaidot työelämässä ja yhteiskunnassa pärjäämistä varten.
Toiseksi soveltuvuuden ja soveltumattomuuden mittaaminen yksittäisellä soveltuvuus‐ tai pääsykokeella on todella vaikeaa ja erityisen haasteellista se on peruskoulun päättävien nuorten kohdalla. Nuorten yksilöllinen kehitys on vielä vahvasti muutostilassa siirryttäessä toisen asteen opintoihin ja kehitys jatkuu läpi opintojen ja pitkälle siitä eteenpäin. Siksi opiskelijat eivät tule soveltuvuuden näkökulmasta “valmiina” suorittamaan ammatillista tutkintoa, vaan koulutuksen aikana tulee olla mahdollisuus kasvaa ja kehittyä. Yksilön ominaisuudet ja soveltuvuus myös muuttuvat ajassa ja vaihtelevat läpi elämän. Siksi on vaarallista tehdä erityisesti soveltumattomuudesta linjauksia yksittäisen kokeen avulla.
Soveltuvuutta ja soveltumattomuutta arvioitaessa kolmanneksi ongelmaksi muodostuu kysymys siitä, mitkä ominaisuudet arvioinnissa katsotaan määrittelevän opiskelijan soveltuvuutta tai soveltumattomuutta millekin tutkinto‐ tai ammattialalla. Soveltuvuutta arvioitaessa tulisi mittarien ja välineiden perustua alakohtaiseen tutkittuun tietoon siitä, mitkä ominaisuudet ovat keskeisiä juuri tietylle alalle soveltuvuuden kannalta. Soveltumattomuutta arvioitaessa tutkittuun tietoon nojaaminen on vielä tärkeämpää, jotta hakijaa ei arvioida alalle soveltumattomaksi sellaisilla perusteilla, jotka eivät todellisuudessa kerro alalle soveltuvuudesta mitään. Tämän vuoksi arviointi ei voi perustua koulutuksen järjestäjän musta tuntuu‐ menetelmään, kun kokeilla tehdään linjauksia opiskelijoiden soveltumattomuudesta alalle. Sitä paitsi jo nyt SORA‐säädöksissä on säädetty niistä kriteereistä, joiden perusteella opiskelija voidaan katsoa soveltumattomaksi juuri näillä aloilla, ja näiden kriteerien perusteella karsintaa voidaan toteuttaa hakuvaiheessa jo nykyisin.
Esitetty asetusmuutos ulossulkevien soveltuvuus‐ ja pääsykokeiden palauttamisesta on selkeästi uhka hakijoiden yhdenvertaisuudelle ja oikeusturvalle, erityisesti nuorten opiskelijoiden näkökulmasta. Peruskoulun päättäneen nuoren hakijan kohdalla soveltuvuuden arviointi yksittäisellä kokeella on lähes mahdoton ja johtaa vääjäämättä mielivaltaiseen koulutuksen ulkopuolelle sulkemiseen, jos jokainen koulutuksen järjestäjä päättää itse niistä keinoista, joilla soveltumattomuutta testataan. Opiskelijoille, joilla on perustaidoissa merkittäviä puutteita, tulisi tarjota opinnoista ulossulkemisen sijaan tukea osaamisen kehittämiseen. Keskeistä olisi lisätä peruskoulun sekä ammatillisen koulutuksen erityisen tuen tarjontaa, jotta elinikäisten oppimisen taitojen taso saadaan tutkinnon suorittamiseen riittävälle tasolla. Opiskelijan soveltuvuutta alalle on järkevämpää arvioida opintojen aikana, jolloin saadaan todenmukaisempi kuva opiskelijan soveltuvuudesta alalle eikä opiskelija pääse putoamaan opintopolun ulkopuolelle. Esitetty jatko‐ohjausvelvoite ei poista valintaan liittyvää mielivaltaisuutta, vaikka pudokkuutta opinnoista se saattaa jonkin verran ehkäistä. SORA‐säädösten piirissä olevilla aloilla koulutuksen järjestäjillä on jo nyt mahdollisuus peruuttaa opiskelijan opinto‐oikeus tai jättää opiskelija valitsematta, jos opiskelija säädösten perusteella katsotaan soveltumattomaksi kyseisiin opintoihin.