Olen monesti törmännyt metaforaan laivasta, kun on haluttu kuvailla asenneilmapiirin muuttumista tai jonkin vanhentuneen rakenteen murtamista. Näissä tapauksissa laiva kääntää usein kurssiaan hitaasti. Samaa metaforaa voi myös hyödyntää silloin, kun haluamme kuvata käytetyn kielen kehittymistä. Sellaisia termejä, jotka ovat vakiintuneet tiettyihin asiayhteyksiin kauan sitten, on haasteellista irroittaa niistä ja tuoda uusia, parempia tilalle. Sanat siirtyvät herkästi sukupolvilta toisille.
SAKKI on tehnyt vuosien varrella sinnikkäästi töitä sen eteen, että ammatillisesta koulutuksesta sekä amiksista käytettäisiin sellaisia termejä, jotka olisivat enemmän tätä päivää ja vastaisivat paremmin todellisuutta. Usein puhutaan vaikkapa ammattikoululaisista ja oppilaista, mutta he ovat ammatillisia opiskelijoita, amiksia, opiskelijoita tai amisopiskelijoita. Ammatilliset oppilaitokset eivät ole enää ammattikouluja. Vanhentuneet sanat ovat silti ahkerasti käytössä, niin amisten itsensä kuin vaikkapa median edustajien parissa. Moni ei edes näe mitään ongelmaa niiden käyttämisessä – keskustelu tästä aiheesta voi tuntua täysin turhalta ja hiusten halkomiselta.
Syyt, miksi SAKKI pyrkii näiden ammatilliseen koulutukseen liittyvien oikeiden termien juurruttamiseen ovat tärkeitä. Jos tarkastelemme sanaa oppilas, tiedämme, että se kuvaa käytännössä ala- ja yläkouluissa opiskelevia henkilöitä eli sen käyttäminen amiksista ei ole tarkoituksenmukaista. Tutkintoa suorittavat henkilöt, kuten amikset ja lukiolaiset, ovat opiskelijoita. Samaten kouluja ovat ne paikat, joissa opiskelee peruskouluopintoja suorittavat henkilöt. On johdonmukaista käyttää niitä ilmaisuja myös arkisessa puheessa, joihin on siirrytty myös virallisissa yhteyksissä.
Ja mikä on vielä tärkeämpää: Sanoilla luodaan mielikuvia ja todellisuutta. Ei ole yhdentekevää, millaista kieltä käytämme esimerkiksi juuri ihmisryhmistä. Asia liittyy läheisesti yhdenvertaisuuteen ja arvostukseen. Jos alamme käyttää tietyistä henkilöistä vähätteleviä ilmauksia, vaarana on, että tällainen puhetapa tarttuu ja vakiintuu. Pahimmassa tapauksessa tämä voi alkaa määrittää sitä, miten nämä henkilöt katsovat itseään ja toimivat, jolloin voi syntyä lisää vastakkainasettelua. Jos amiksista puhutaan jatkuvasti samoilla termeillä kuin vaikkapa alakoululaisista, voimme miettiä, onko meille piirtynyt jokin mielikuva heidän osaamisestaan sekä koulutuksen laadusta sitä kautta? On välttämätöntä, että myös amikset itse välittävät siitä, miten heistä puhutaan tai miten heihin suhtaudutaan – jos he eivät välitä, miksi muidenkaan pitäisi?
SAKKIn yksi tärkeimmistä tavoitteista on nostaa amisten arvostusta. Se lähtee liikkeelle niinkin perusasioista kuin siitä, millaisia sanoja käytämme. Meidän kaikkien vastuulla on olla hereillä, olla kriittisiä käytettyjen ilmaisujen suhteen ja pyrkiä muuttamaan tämänkin laivan kurssi.
Kirjoittanut Sara Siponmaa, kehittämisasiantuntija