Blogi / 26.09.2018

“Ei olla nähty hetkeen. Ajat­te­lin soittaa ja kysyä, mitä kuuluu?”

Pysähdyin pohti­maan milloin olen viimek­si kysynyt jolta­kin mitä kuuluu ja todella jäänyt kuun­te­le­maan? Milloin olen jäänyt viereen ja kysynyt uudes­taan, kun toinen on vain vastan­nut “mitäs tässä” tai “ihan ok”? Alakuloisuus ja nega­tii­vi­sek­si miel­le­tyt tunte­muk­set on helppo ohittaa, sillä ne tuntu­vat epämiel­lyt­tä­vil­tä ja vaikeil­ta kohdata. On paljon helpom­pi yhtyä toisen iloon kuin kiuk­kuun tai suruun. On helppo antaa olla tai vaihtaa puhee­nai­het­ta, kun toinen vaikut­taa masen­tu­neel­ta, alaku­loi­sel­ta tai vetäy­ty­väl­tä.

Kävin pari vuotta sitten kuun­te­le­mas­sa erästä kirjai­li­jaa, joka puhui KonMari‐mentelmästä ihmis­suh­teis­sa. Hän kertoi kuinka on kuullut yhä enemmän ympä­ril­lään suoras­taan voiton­rie­muis­ta puhetta siitä, miten ihmiset ovat KonMarittaneet eli pois­ta­neet elämäs­tään ihmisiä, jotka eivät tuota heille iloa. Kirjailija kysyi­kin ylei­söl­tä osuvan kysy­myk­sen, miksi kaik­kien ihmis­suh­tei­den pitäisi aina tuottaa meille vain iloa ja miltä meistä itses­täm­me tuntui­si, jos meidät irti­sa­not­tai­siin ystä­vyy­des­tä vain sen takia ettemme kykene sillä hetkel­lä tuot­ta­maan toisil­le iloa?

Oli aika omassa elämäs­sä­ni, kun oli niin raskas­ta etten jaksa­nut tehdä muuta kuin olla murheel­li­nen ja valit­taa. Monet ystä­vä­ni lakka­si­vat pitä­mäs­tä yhteyt­tä. Harva jaksaa kuun­nel­la toisen katke­raa tili­tys­tä siitä, miten taas joku asia meni täysin pieleen ja kuinka olin taas kohdan­nut pelkkää epäon­nea. Yksi ystä­vä­ni kuiten­kin sinnik­kääs­ti piti yhteyt­tä ja kyseli mitä kuuluu?, vaikka en keksi­nyt­kään yhtään posi­tii­vis­ta asiaa kerrot­ta­vak­si. Muistan yhä edel­leen hänen sanansa minulle, jotka tuona hetkenä toivat kaipaa­maa­ni valoa ja toivoa, sekä vahvis­tuk­sen siitä, että kelpaan vaikka elämäs­sä­ni ei ollut­kaan sillä hetkel­lä kuin pelkkää murhet­ta. Hän sanoi minulle, että meidän ystä­vyy­tem­me ei ole koskaan sidottu siihen, miten hyvin tai huonos­ti minulla menee.

Nuo sanat auttoi­vat minua jaksa­maan silloin, kun oli vaikea muuten jaksaa. Ne kanta­vat yhäkin tänä päivänä minua. Tunne siitä, että minulla on ystävä, joka välit­tää minusta huoli­mat­ta siitä olenko viih­dyt­tä­vä, iloinen tai piris­tä­vä. Kaikki ihmiset ansait­se­vat hänen­lai­sen­sa ystävän. Ja siksi minäkin kannus­tan sinua olemaan läsnä, kysy­mään mitä kuuluu ja kuun­te­le­maan. Sillä toisi­naan se voi pelas­taa jonkun hengen.

Muista: olet ihana, etkä ole yksin!

Itsemurhien ehkäi­sy­päi­vää vietet­tiin 10.9. Suomen mielen­ter­veys­seu­ra lansee­ra­si tuol­loin #mitä­kuu­luu? -kampan­jan, jolla kannus­te­taan ihmisiä kysy­mään toisil­taan useam­min kuulu­mi­sia, ja myös kuun­te­le­maan niitä. Lisätietoja kampan­jas­ta ja vink­ke­jä kuulu­mis­teen kyse­le­mi­seen osoit­tees­ta: mitakuuluu.fi

Mikäli sinulla tai lähei­sel­lä­si on itse­tu­hoi­sia ajatuk­sia soita krii­si­pu­he­li­meen 010195202 (arkisin 09–07, viikon­lop­pui­sin ja arki­py­hi­nä 15–07), ota yhteyt­tä tukic­hat­tiin tukinet.net, nuoril­le SEKASIN‐chat sekasin247.fi tai jos tilanne on edennyt hengen­vaa­ral­li­sek­si soita ylei­seen hätä­nu­me­roon 112.

 

Toivottavasti päiväsi piristyy edes hetkellisesti katsellessasi
näitä söpöjä apinakaveruksia.

Kuva: Brian Mann

asiantuntija (hyvinvointi ja yhteisöllisyys)

Senni Moilanen