Koulu­tuk­sen laatu on turvat­ta­va myös muutos­ti­lan­teis­sa

Ammatillisen koulu­tuk­sen tila on puhu­tut­ta­nut medias­sa runsaas­ti viime aikoina. Esiin on noussut tapauk­sia, joissa opis­ke­li­joil­le tarjot­ta­va opetuk­sen määrä on ollut todella vähäi­nen, opis­ke­lu­vii­kot vajaita ja opis­ke­li­joi­den saama tuki liian vähäis­tä. Ongelmista on syytet­ty amma­til­li­sen koulu­tuk­sen refor­mia sekä koulu­tuk­seen viime vuosina kohdis­tet­tu­ja leik­kauk­sia. Toisaalta myös koulu­tuk­sen järjes­tä­jiä on kriti­soi­tu resurs­sien tehot­to­mas­ta käytös­tä.

Ammatillisen koulu­tuk­sen reformi ei itses­sään ole syyl­li­nen nyt havait­tui­hin ongel­miin. Reformi mahdol­lis­taa nykyis­tä jous­ta­vam­man ja yksi­löl­li­sem­män tavan toteut­taa amma­til­lis­ta koulu­tus­ta opis­ke­li­ja­läh­töi­ses­ti. Vastuuta koulu­tuk­sen järjes­tä­mi­sen tavois­ta on samalla siir­ret­ty entistä enemmän koulu­tuk­sen järjes­tä­jäl­le. Onkin koulu­tuk­sen järjes­tä­jän velvoi­te varmis­taa, että  opis­ke­li­ja saa laadu­kas­ta opetus­ta ja osaa­mis­ta lain edel­lyt­tä­mäl­lä tavalla tutkin­non suorit­ta­mis­ta varten. Koulutuksen järjes­tä­jäl­lä on tämän lisäksi myös kasva­tuk­sel­li­nen vastuu, sillä amma­til­li­sen koulu­tuk­sen tulee tukea opis­ke­li­jan kasvua sivis­ty­neek­si ja tasa­pai­noi­sek­si ihmi­sek­si ja yhteis­kun­nan jäse­nek­si. Keskeistä onkin tarjota erilai­sil­le opis­ke­li­joil­le heille sopivia tapoja suorit­taa opinnot siten, että sekä amma­til­li­sen osaa­mi­sen kehit­ty­mi­nen että kasva­tuk­sel­li­set tavoit­teet tulevat kummat­kin saavu­tet­tua kunkin opis­ke­li­jan kohdal­la.

Ammatilliseen koulu­tuk­seen kohdis­te­tut leik­kauk­set saman­ai­kai­ses­ti refor­min toimeen­pa­non kanssa ovat aiheut­ta­neet haas­tei­ta koulu­tuk­sen järjes­tä­jil­le hoitaa ydin­teh­tä­vään­sä eli koulu­tuk­sen järjes­tä­mis­tä samalla, kun ne ovat uudis­ta­neet toimin­taan­sa refor­min edel­lyt­tä­mään muotoon. On ymmär­ret­tä­vää, että leik­kauk­set ovat heiken­tä­neet koulu­tuk­sen järjes­tä­jien kykyä panna toimeen uuden lain­sää­dän­nön velvoit­tei­ta. Henkilökohtaisen osaa­mi­sen kehit­tä­mis­suun­ni­tel­ma (HOKS) laadin­ta edel­lyt­tää riit­tä­viä resurs­se­ja, jotta opis­ke­li­jal­la ja opettajalla/opinto‐ohjaajalla on riit­tä­väs­ti aikaa HOKSin tekoon ja että oppi­lai­tok­sel­la on todella tarjota opis­ke­li­jal­le aidosti mahdol­li­suuk­sia valita mitä ja miten opis­ke­li­ja opin­to­jaan haluaa suorit­taa. Tukea tarvi­taan myös työpai­kal­la tapah­tu­van oppi­mi­sen kehit­tä­mi­ses­sä, jotta työpaik­kaoh­jaa­jien valmiu­det opis­ke­li­jan ohjauk­ses­sa olisi­vat riit­tä­väl­lä tasolla.

SAKKIn kanta esiin nous­sei­siin tapauk­siin on selkeä: Koulutuksen järjes­tä­jien tulee huoleh­tia sekä koulu­tuk­sel­li­ses­ta että kasva­tuk­sel­li­ses­ta tehtä­väs­tään myös muutos­ti­lan­teis­sa. Erityisesti nuoril­le opis­ke­li­joil­le tulee olla riit­tä­väs­ti ohjat­tua opetus­ta, jotta osaa­mi­sen kehit­ty­mi­nen voidaan aidosti taata ja että koulu­tuk­sen kasva­tuk­sel­li­nen tehtävä tulee varmis­tet­tua. Ammatillisen koulu­tuk­sen ohjatun opetuk­sen määrä on ollut laskus­sa jo usean vuoden ajan ja nyt tilan­tee­seen tulee saada muutos. Eduskunnan sivis­tys­va­lio­kun­ta otti kantaa tilan­tee­seen lausun­nos­saan vuoden 2019 talous­ar­vio­esi­tyk­ses­tä. Valiokunta edel­lyt­ti opetus ja kult­tuu­ri­mi­nis­te­riö­tä varmis­ta­maan HOKSien laaduk­kaan laati­mi­sen sekä varmis­ta­maan opis­ke­li­joil­le koko­nai­set opis­ke­lu­päi­vät ja -viikot. Näihin vaati­muk­siin on helppoa yhtyä.

Parhaimmillaan uudis­tu­nut amma­til­li­nen koulu­tus pystyy vastaa­maan nyt esiin nous­sei­siin ongel­maan, jos resurs­sit yksi­löl­li­ses­ti suun­ni­tel­tu­jen oppi­mis­pol­ku­jen teke­mi­seen ovat riit­tä­vät ja vaih­toeh­dot erilais­ten oppi­mis­pol­ku­jen toteut­ta­mi­seen aidosti olemas­sa.