Jokaiselle opiskelijalle ei ole itsestään selvää oppimateriaalin saavutettavuus. Erityisesti maksuttomuuden myötä on suurin osa oppimateriaalista nykyään e-kirjoina ja verkkoympäristöihin ladatut oppimateriaalit ovat arkea.
Digitaaliset materiaalit ovat korvaamassa jo suurelta osin perinteiset paperiset oppikirjat. Sähköisten oppimateriaalien käyttö sujuvoittaa usein opetusta, mutta se voi myös ratkaisevasti vaarantaa opiskelijoiden yhdenvertaisuuden.
Miksi oppimateriaalien hyvä saavutettavuus on ratkaisevaa yhdenvertaisuuden kannalta? Oppimateriaalien tekninen saavutettavuus on keskeistä useille erityisryhmille, jotka kukin hyötyvät saavutettavuudesta eri tavoin. Näkövammaiset hyötyvät esimerkiksi kuvien liitetyistä tekstiselitteistä, kun taas kuulovammaiset tarvitsevat tekstityksiä puhutulle sisällölle. Näkövammainen käyttäjä tutkii sähköistä oppimateriaalia ruudunlukuohjelmalla, joka puhuu tietokoneen tai älylaitteen näytön sisällön synteettisenä puheena. Ohjelma tunnistaa tekstin, muttei lähtökohtaisesti tunnista kuvia. On tärkeää huomioida, ettei oppimateriaalin hyvä saavutettavuus vaikuta huonontavasti kenenkään käyttökokemukseen, mutta antaa edellytykset useammalle käyttää oppimateriaalia.
Millaista on saavutettava oppimateriaali? Opiskelun saavutettavuudesta puhuttaessa tarkoitetaan usein sitä, onko opiskelu mahdollista yhdenvertaisesti kaikille väestöryhmille. Oppimateriaalin saavutettavuudella tarkoitetaan tässä enemmän teknistä saavutettavuutta eli onko oppimateriaali tehty niin, että se on yhteensopiva erityisryhmien kuten näkövammaisten tai lukemisesteisten käyttämien apuvälineiden tai opiskelutekniikoiden kanssa..
Oppivelvollisuuden laajenemisen taustalla on ajatus koulusta, opetuksesta ja oppimisesta yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäjänä. Tämän ajatuksen toteutumista on seurattava aktiivisesti myös saavutettavuuden näkökulmasta. On oleellisen tärkeää varmistua siitä, että uudessa toimintaympäristössä kouluilla ja oppilaitoksilla on tarvittava osaaminen ja riittävät resurssit huolehtia yhdenvertaisuuden toteutumisesta. Myös oppilaitoksiin tarvitaan osaamista tunnistaa puutteita yhdenvertaisuuden toteutumisessa ja tahtoa puuttua niihin.
Ensi vuonna muuttuu lainsäädännöksi esteettömyysdirektiivi, jonka yhtenä tarkoituksena on parantaa e-kirjojen saavutettavuutta siten, että ne olisivat myös erityisryhmien käytettävissä. Parhaillaan on valmisteilla direktiiviin liittyvä kansallinen lainsäädäntö, jossa määritellään koskevatko direktiivin vaatimukset Suomessa julkaistavia oppimateriaaleja. Oppimateriaalien sisällyttäminen kansalliseen lainsäädäntöön on ratkaisevaa, sillä saavutettava oppimateriaali on keskeinen tekijä arvioitaessa opiskelun yhdenvertaisuutta. On myös syytä huomioida, että oppivelvollisuutta laajennettiin vuonna 2021. Tämäkin huomioituna oppimateriaalien saavutettavuus ja sen myötä opiskelumahdollisuus on taattava myös erityisryhmille. Saavutettavuuden puutteet tekevät näkövammaisten opiskelijoiden arjesta usein huomattavan kuormittavaa ja tämä saattaa johtaa opintojen keskeytymiseen tai pidentymiseen. Opiskelu on usein kuormittavaa sellaisenaan eikä yksittäisen näkövammaisen opiskelijan vastuulla tulisi olla omien oppimateriaaliensa saavutettavuus.
Meillä on vielä paljon työtä jotta oppimisesta tulisi yhdenvertaista ja tasa-arvoista kaikille.
Kirjoittajat:
Ville Lamminen, digitalisaatioasiantuntija, Näkövammaisten liitto
Ville Ukkola, työelämäasiantuntija, Näkövammaisten liitto