Korkeakouluopinnot ovat itsessään jo todella jännittävä prosessi, mutta minkälaisen twistin tuo se, jos sinulla on esimerkiksi lukivaikeus? Haastattelimme yhtä hakijaa, jolla on sanottavaa miten hän kokee korkeakouluhaun ja opinnot korkeakoulussa.
Moi Anu, kerro hieman itsestäsi.
Olen Anu Rossi ja minulla on ADHD, sen lisäksi vielä vaikea lukivaikeus. Olen kotoisin Jyväskylästä, mutta nykyisin kotini sijaitsee Helsingissä. Olen opiskellut liiketaloutta ja valmistunut aikoinaan merkonomiksi. Jo opintojeni aikana huomasin, että en pärjää ihan samalla tavalla kuin muut. Silloin en olisi arvannut että kyseessä olisi ADHD ja vaikea lukivaikeus, vaikka nuorena vaikeudesta puhuttiinkin kohdallani. Kun, työelämässä oleminen ei sujunut niin kuin piti, rupesin etsimään asiasta tietoa ja pari vuotta myöhemmin minulla on todettu ADHD ja vaikea lukivaikeus. Lukivaikeuteni on siitä hassu, että se näkyy enemmän kirjoittamisessa kuin lukemisessa. Olen todella hidas kirjoittaja ja teen usein virheitä. Myös, minun on vaikea kirjoittaa pitkiä tekstejä koska kirjoittaminen ei ole minulle luontevaa tai en osaa muodostaa sujuvia lauseita. ADHD:n kanssa olen vielä hukassa, en oikein tiedä missä kaikessa näkyy. Mutta, sen voi varmaksi sanoa diagnoosi on saanut minut ymmärtämään itseäni paremmin, mikä on ollut ihan älyttömän tärkeää.
Sinua kiinnostaa nyt korkeakouluopinnot?
Olen hakemassa kouluihin missä yhdistyy käytännössä oppiminen ja luovuus. Sen olen jo nuorena tajunnut, opin parhaiten tekemällä ja yhdessä muiden kanssa. Joten, ammattikorkeakoulut olivat ainoat vaihtoehdot kun lähdin hakemaan kolmannelle asteelle. Eniten kiinnostaa, kulttuurituotanto ja muut missä työnäkymät ovat laajat ja monimuotoiset.
Onko lukivaikeutesi tuonut haasteita hakemiselle?
Hakiessani huomaan kuinka heikosti eri oppimisvaikeudet otetaan huomioon. Olisi mukava lukea miten oppimisvaikeudet otetaan huomioon koulutusaloilla. Miten opiskelijat, joilla on näitä haasteita saavat tukea tai millaisia apukeinoja kouluissa on mahdollisuus käyttää. Toki, en voi puhua muiden puolesta, koska nämä asiat ovat aina henkilökohtaisia. Eniten, itselle työtä hakemisessa teettää kirjoittaminen. Olisi hienoa, jos tehtävät voisi tehdä monella eri tapaa, eikä ainut tapa ole kirjoittaminen. Tää on minulle hyvin haastavaa, onneksi tähänkin asiaan on tullut muutoksia. Toinen on miten informaatiota on vaikea löytää ja hahmottaa. Usein tieto on pienissä lauseissa ja monen linkin takana. ADHD:ni yksi piirteistä on vaikeus löytää asioita, joten olisi ihanaa jos käytettäisiin enemmän visuaalisuutta ja muotoja johon silmät kiinnittäisi huomion. Pääsykokeisiin usein liittyy lukemista jonkin verran, olisi mukavaa jos materiaalin saisi äänikirjana tai podcastit. Osalle aloista ymmärtääkseni näitä jo löytyy. Mutta, lukijana saattaa olla robotti joka ei ole itselle kovinkaa mieleistä kuunneltavaa.
Mihin asioihin korkeakoulujen tulisi kiinnittää huomiota?
Ohjeet miten saapua paikalle tapahtuu usein kirjallisena ja kartan kanssa. Pohdin, usein miksi kuvia ja videoita voisi ottaa mukaan. Uskon, että tämä helpottaisi monia, näin voisi myös tarkistaa olevansa oikeassa paikassa. Etenkin, kun paikka voi olla täysin uusi ja osaa jännittää tällaiset tilanteet. Myös, kirjeen lopussa voisi olla pieni muistilapun tyylinen koonti asioista. Tästä voisi ottaa kuvan puhelimeen, joka varmasti pysyy paremmin tallessa. En ole vielä käynyt pääsykokeissa, diagnoosin jälkeen, joten en ole saanut käyttää lisäaikaa. Mutta, usein pääsykoe tehdään luokkahuoneessa, josta ihmiset voivat poistua ripotellen. Tää häiritsee oma keskittymistäni, koska herpaannun helposti. Ja, on vaikea saada keskittymisen tilaa takaisin.
Toki on helpompi nähdä huonot jutut kuin ne hyvät. Hyvää on se, että saa lisäajan ja hakuprosessiin on tullut videot sekä haastattelut. Niissä pääsee näyttämään omaa persoonaa ja miten toimii muiden kanssa. Osa kouluista tuntuu myös antavan tehtävät ja materiaalin aikaisemmin kuin ennen. Joten, tehtäville ja lukemiselle tulee lisäaikaa. Varmasti, nämäkin on hakukohteista riippuvia. Kuitenkaan mielestäni pelkkä lisäaika pääsykokeissa ei oikein riitä. Itse kaipaan aina hahmotusta tiloista ja käytännöstä. Miten koulupäivät järjestetään, kuinka paljon teet itsenäisesti ja ryhmässä.
Selkokielisyys sivuilla on koulukohtainen, osalla on todella selkeät ja yksinkertaiset. Kun taas toisaalla voi joutua etsimään kauemmin. Yksi kehitysidea mikä nousee on mobiililaitteissa toiminen. Osalla sivut toimivat hankalasti puhelimen selaimella.
Mihin asioihin opintopolku.fi sivuston tulisi kiinnittää huomiota?
Niitä on varmasti paljon, yleisesti visuaalisen ilmeen parantaminen. Kuten värien ja muotojen käyttö. Minun oli vaikea löytää edes mistä pääsen täyttämään koko yhteishakua. Selkeys ja yksinkertaistaminen olisi tässä todella tärkeää. Myös linkkien vähentäminen.
Haluatko vielä sanoa jotain?
Tämän jälkeen voi tulla olo, että en ymmärtäisi kirjoittamisen tai lukemisen tärkeyttä opiskelussa, päinvastoin. Kaipaisin vain monipuolisuutta, jotta monenlaiset ihmiset pääsisivät esiin. Yksi asia mitä en oikeastaan tuonut esiin on kuinka pitkään koin korkeakouluopinnot itselleni mahdottomaksi ja kun olen puhunut tästä muiden kanssa joilla on samoja haasteita, kokemus on samanlainen. Usein kyseessä on ajatus siitä, että ei ole mahdollisuutta pärjätä samalla tavalla tai ei mahduta korkeakouluopiskelijan “muottiin”. Tähän liitettynä ennakkoluulot ja stereotypiat, jotka liittyvät vahvasti oppimisvaikeuksiin. Kuten, että ADHD on vain sitä, että ei pysytä paikallaan. Myös, hankaluutta näihin asioihin tuo totta kai oma persoonani! Koen myös, että ammattiopistossa hakemista ei tuettu millään tavalla ja tietyt taidot mitä hakeminen vaatii ei opeteta. Tämänkin verrattuna henkilöön, joka on käynyt lukion.
Jos jotain tästä mun selityksestä pitäisi ottaa on se, että oppimisvaikeudet eivät estä mitään vaan ne laittavat ihmiset oppimaan asiat eri tavoin. Ja tätä pitäisi tukea oli kyseessä sitten koulu tai työpaikka. On myös todettu että oppimisvaikeuksista “kärsivä” on usein luovempia ja hänellä on erilaisia tapoja tehdä asiat. Myöskin, kaikille tämä pääsykoerumba on haastava ja stressaava.
Nämä ovat henkilökohtaisia kokemuksia ja nämä ovat minun.