Amiksesta yliopistoon?

“Vitsi että toimit­ta­jan työ vaikut­taa siis­til­le” mietti 15‐vuotias Milla olles­saan TET‐ jaksol­la Ylellä. Siitä lähti mun kipinä lähteä tavoit­te­le­maan uraa toimit­ta­ja­na. Toisen asteen yhteis­haus­sa hain Gradia Jyväskylään (silloi­seen Jyväskylän ammat­tio­pis­toon) ja syksyl­lä aloitin opin­to­ni Kuva‐artesaaniksi valo­ku­vaus­lin­jal­la. Tein työs­sä­op­pi­mis­jak­so­ni melkein kaikki lehdis­sä ja koin sen omak­se­ni. Valmistuin viime keväänä Kuva‐artesaaniksi ja hain yhteis­haus­sa kahteen ammat­ti­kor­kea­kou­luun, mutta kummas­sa­kaan en päässyt pääsy­koe vaihee­seen ja tämä tarkoit­ti väli­vuot­ta. Minun oli tarkoi­tus olla väli­vuo­den melkein koko­naan töissä samassa paikas­sa, jossa olin kesä­töis­sä ja hakea seuraa­vas­sa yhteis­haus­sa uudel­leen ja käydä kenties valmen­nus­kurs­sil­la. En kuiten­kaan naut­ti­nut töistä joita tein ja olles­sa­ni kave­ri­ni kanssa viet­tä­mäs­sä aikaa hän kysyi minulta miksi “tuhlaan” aikaasi työpai­kas­sa, josta en nauti, kun voisit myös opis­kel­la. Vanhempani olivat mainin­neet minulle kansa­lais­opis­tos­ta kevääl­lä ja lähdin googlaa­maan aihees­ta lisää. Huomasin lähellä minun kotiani Korpilahdella Alkio‐opiston ja sieltä löysin yhteiskunta‐ ja valtio‐opin avoimen yliopis­ton opin­to­ja ja kuukausi vies­ti­ni lait­ta­mi­ses­ta aloi­tin­kin täällä avoimen yliopis­ton opinnot.

Kansanopistot ovat siis paik­ko­ja, joissa voit opis­kel­la avoimen yliopis­ton opin­to­ja ja viettää väli­vuo­den opis­kel­les­sa perus­o­pin­to­ja ja saat opet­ta­jal­ta apua opin­nois­sa. Voin sanoa, että tämä oli itsel­le­ni erit­täin hyvä ratkai­su ja olen huoman­nut kehi­tys­tä esimer­kik­si akatee­mi­sen (tieteel­li­sen) tekstin luke­mi­ses­sa ja osaan kirjoit­taa parem­min akatee­mis­ta tekstiä itse. Lisäksi olen saanut uusia ystäviä, joiden kanssa opis­ke­lu on tuntu­nut paljon kivem­mal­ta.

Kun kerron ihmi­sil­le amis taus­tas­ta­ni yleisin kysymys mitä minulta kysy­tään on liit­ty­nyt minun hake­mi­seen yliopis­toon amis taus­tal­la. Korkeakouluun hakies­sa nimit­täin amik­sien ainut väylä on pääsy­ko­keet, koska todis­tus­poh­jais­ta piste­las­ken­taa ei vielä aina­kaan opin­to­po­lun sivuil­ta löydy. Tämän takia olen joutu­nut hieman karsi­maan omaa vali­koi­maa siten, että kaikis­sa paikois­sa minne haenkin on pääsy­ko­keet. Välillä tuntuu sille, että yliopis­to olisi vain lukio­lai­sil­le tarkoi­tet­tu, vaikka amik­sil­ta­kin löytyy varmana akatee­mis­ta osaa­mis­ta ja moti­vaa­tio­ta. Ymmärrän kuiten­kin myös sen, että joil­la­kin tämä saattaa laskea moti­vaa­tio­ta hakea korkea­kou­luun.

Olen nyt noin kolme viikkoa pysty­nyt luke­maan enemmän ja vähem­män koulun ohella pääsy­ko­kei­siin. Muutamien kontak­tien kautta pystyin kysy­mään hieman lisää pääsy­ko­keis­ta ja miten he ovat opis­kel­leet pääsy­ko­kei­siin ja montako tuntia päiväs­sä. Mikä minua yllätti oli rank­kuus ja miten tark­kaan kirja täytyy osata, koska kysy­myk­set voivat olla todella tark­ko­ja. Minullakin on niitä päiviä, ettei vain nappaa, mutta silloin täytyy ottaa hieman kevyem­min ja lukea vaikka muis­tiin­pa­no­ja tai lues­kel­la vain kirjaa. Pääasia minkä olen kuullut on pysyä lukusuun­ni­tel­mas­sa kiinni.

Vaikka amik­sil­la verrat­tu­na lukio­lai­siin on hieman erilai­nen asema hakies­sa korkea­kou­luun silti minulla elää unelma ja toivo päästä poli­tii­kan toimit­ta­jak­si. Olen itse sitä mieltä, että jos oikeas­ti tahtoo jotain ja on valmis teke­mään töitä sen eteen se kantaa hedel­mää ja kaikki on mahdol­lis­ta.