Millaisesta työelämästä sinä uneksit? Toivotko tasaista ja ennakoitavaa vakiduunia tai mieluummin mahdollisimman jännittävää ja vivahteikasta omien rajojen tutkimista? Oli unelmaduunisi millainen tahansa niin kyky huolehtia omasta hyvinvoinnista on ensisijaisen tärkeä. Myös kyky olla empaattinen työyhteisön jäsen kantaa pitkälle. Molemmissa kyse on nimenomaan taidoista, joita voi ja pitää harjoitella myös ammatillisen koulutuksen aikana. Molemmat tukevat kiinnittymistä työelämään ja yhteiskuntaan.
Työelämässä joutuu kohtaamaan eri ikäisiä ja erilaisista kulttuurisista taustoista tulevia. Jos mietitään vaikka #kampusrauhaa-hanketta, niin minun ja Pauliinan välissä on yksi kokonainen sukupolvi. Suomi johon olemme syntyneet ja kasvaneet on melko erilainen. Entäs kuinka iso kuilu kulkee meidän ja peruskoulusta amiksen penkille siirtyneiden amisten välillä? Se taitaa olla vielä suurempi! Miten se ylitetään?
Olemme parin viimeisen vuoden aikana käyneet lukemattomia keskusteluja työelämästä, omista unelmista ja kaikista niistä valinnoista, joita elämän aikana on tullut tehtyä. Nyt hankkeen päättyessä olemme pohtineet ihania ihmisiä, joita olemme saaneet tavata oppilaitoksissa järjestetyissä #kampusrauhaa-työpajoissa – ihania opiskelijoita, kuraattoreita, koordinaattoreita ja eri alojen opettajia. Fiilis on tällä hetkellä hiukan ristiriitainen, jopa sekava. Kun on kulkenut ympäri ämpäri Suomea niin mieltä on jäänyt kaivelemaan kysymys, mihin seuraavaksi?
Nykyään puhutaan paljon siitä, miten tärkeää on keskittyä tekemään asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Työn pitää olla merkityksellistä ja auttaa tekijää rakentamaan paras versio omasta itsestään. Mutta mistä työhyvinvointi oikein syntyy? Väitämme, että viime kädessä kun kaikki hommat on saatu valmiiksi niin se mikä jää mieleen on toisten ihmisten kanssa vietetyt hetket, yhdessä jaetut pienet ja suuret ilot, pettymykset ja makeat naurut. Nyt kun työmme hankkeen parissa on päättymässä ja uudet haasteet häämöttävät horisontissa, haluamme heittää sinulle pallon ja haastaa pohtimaan “millainen on minun näköinen elämä?”
T. Antti & Pauliina
Antti suuntaa seuraavaksi Nepalin vuorille. Pauliina kartoittaa uusia haasteita. Molemmat uskovat, että elämä kyllä kantaa.