Paperille voi kyllä kirjoittaa mitä tahansa, mutta on ihan eri asia onko se totuus, palanen siitä, tai ihan täyttä puppua. Totuuksia kaunistellaan. Täysin rehellistä totuutta harvoin halutaan katsoa suoraan silmiin silloin kun tiedetään ettei asioiden pitäisi mennä sillä tavalla. Halutaan soluttautua muiden ihmisten mielipiteisiin ja sanan helinään, uskotellaan yhdessä että kaikki on hyvin. Se mitä ei näe, ei ole olemassakaan, eikö niin?
Minulla ei ole tapana kaunistella asioita, enkä ole siitä pahoillani. Joskus totuuden kuuleminen tuntuu pahemmalta kuin nyrkistä naamaan saaminen, mutta seuraavana esillä olevassa asiassa vähintäänkin kuvaannollinen isku vasten kasvoja on juuri se mitä tarvitaan. Ei enää kiertelyä ja kaartelua, pelkkä totuus.
Olisiko sinusta kivaa käydä koulua ja rakentaa tulevaisuutta ympäristössä jossa olosi on ahdistunut, jossa sinua pelottaa oppilaiden kiusaamisen lisäksi myös se, ettet tilanteen tullen saakkaan tarvitsemaasi apua ihmisiltä joita kutsutaan aikuisiksi? Ei minustakaan ollut kivaa. Tämmöistä silti tapahtuu valitettavasti monissa kouluissa, myös niissä, mitä kutsutaan KiVa kouluiksi.
Koulun pitäisi olla ympäristö jossa jokaisen on turvallista oppia ja opiskella. Jos jostain syystä tapahtuukin asioita jotka uhkaavat oppilaan turvallisuutta tai turvallisuuden tunnetta, on koulussa opettajia ja muita henkilöitä kuten kuraattori, joiden kuuluu puuttua asiaan ja tehdä kaikkensa asian loppumiseksi. Aikuisen on oltava kovapäinen, säälimätön ja ankara kiusaajaa kohtaan jotta viesti menisi perille asti. Aikuisen on otettava kiusaamista kokenut tosissaan. Se ei pelkästään kuulu heidän työnkuvaan, vaan se kuuluu myös osaksi ihmisenä olemista.
Meillä jokaisella on elin nimeltä sydän, mutta monien ihmisten käytöstä katsellen kyseenalaistan vahvasti, onko heillä sellaista. Minun lisäkseni, monien muiden kiusattujen kohdalla kuulee kuinka asiaa on koitettu kieltää koulun puolesta ja lakaista maton alle näkymättömiin, niinkuin mitään ei ikinä olisi tapahtunutkaan. Ikinä ei saisi aliarvioida tapahtunutta tai oppilaan kertomuksia kun kyse on kiusaamisesta tai minkäänlaisesta syrjinnästä. Jo pelkästään asiasta kertominen vaatii ihmiseltä erittäin paljon rohkeutta, eikä silloin vastapuolella ole oikeutta vähätellä asiaa. Kieltäminen, vähättely, ja kiusatun niskaan syyn vierittäminen ovat niitä asioita joiden avulla sinustakin tulee kiusaaja.
Koulukiusatun ihmisen maailmankuva kääntyy erittäin nopeasti päälaelleen, kun asiaan ei puututa. Ihminen rupeaa ajattelemaan ettei kehenkään voi luottaa ja kaikki haluavat hänelle vain pahaa. Tämmöisenkö kuvan haluamme maailmasta antaa ihmisille joista on varttumassa sen tulevaisuus? Vaikka negatiivisen kuvan elämästä saakin nopeasti, se ei todellakaan lähde nopeasti pois. Se juurtuu ihmismielen syvimpään kolkkaan, ja muistuttelee itsestään joka kerta kun olet illalla käymässä nukkumaan, tai kun tapaat uuden ihmisen. Kiusatun lisäksi myös itse kiusaajan mieli muokkautuu mikäli hän tottuu kiusaajan rooliin. Tilanteessa jossa kiusaamiseen ei puututa, annetaan kiusaajalle kirjoittamaton lupa ja hyväksyntä kohdella toista ihmistä huonosti ja ala‐arvoisesti. Millainen ihminen hänestä pahimmassa tapauksessa kasvaa?
Ulkonäkö, identiteetti, tausta, luonne, perhe, kansalaisuus, seksuaalisuus? En näe joukossa yhtäkään sellaista asiaa joka oikeuttaisi ihmisen olemaan toista kohtaan ilkeä, sillä sellaista asiaa ei ole olemassakaan. Jokaisella on täysi oikeus olla juuri sellainen kuin haluaa olla, ilman toisten negatiivisten mielipiteiden häirintää. Ihmiset ovat mielestäni sillä tavalla hieno eläinlaji kun meillä on ominaisuus, jolloin voimme itse päättää sanommeko jonkun asian ääneen, vai emme. Ajan saatossa alan silti kyseenalaistaa onko jokaiselle meistä luotu tällaista taitoa, kun tilanne on se että ihmisten suusta tulee niin typeriä, ja loukkaavia asioita.
Joku joskus keksi sanoa, että ei voi sattua kun ei vuoda verta. Minä olenkin häntä viisaampi kun kerron, että juuri se kipu mitä ei näe, on kaikista pahin. Henkinen kipu sattuu vielä silloinkin kun iskun saamisesta on kulunut monia kymmeniä vuosia. Kiusaamisella, kiusaamisen hyväksymisellä tai kiusatun vähättelyllä sinä kirjoitat omaan otsaasi isoin kirjaimin: Minä olen heikompi. Minä ainakaan en halua olla sellainen ihminen joka hankaloittaa toisen kasvamista ja elämää, satuttaa toista tai aiheuttaa elinikäistä kipua ja kärsimystä toiselle ihmiselle. Haluatko sinä?
Blogipostaus on kirjoitettu Ylen artikkelin pohjalta: Peruskoulun rehtori selittää koulukiusaamista oppilaiden tarpeella korostaa seksuaalista suuntautumistaan.