Koulu. kiva vai ei kiva?

Paperille voi kyllä kirjoit­taa mitä tahansa, mutta on ihan eri asia onko se totuus, palanen siitä, tai ihan täyttä puppua. Totuuksia kaunis­tel­laan. Täysin rehel­lis­tä totuut­ta harvoin halu­taan katsoa suoraan silmiin silloin kun tiede­tään ettei asioi­den pitäisi mennä sillä tavalla. Halutaan solut­tau­tua muiden ihmis­ten mieli­pi­tei­siin ja sanan heli­nään, usko­tel­laan yhdessä että kaikki on hyvin. Se mitä ei näe, ei ole olemas­sa­kaan, eikö niin?

Minulla ei ole tapana kaunis­tel­la asioita, enkä ole siitä pahoil­la­ni. Joskus totuu­den kuule­mi­nen tuntuu pahem­mal­ta kuin nyrkis­tä naamaan saami­nen, mutta seuraa­va­na esillä olevas­sa asiassa vähin­tään­kin kuvaan­nol­li­nen isku vasten kasvoja on juuri se mitä tarvi­taan. Ei enää kier­te­lyä ja kaar­te­lua, pelkkä totuus.

Olisiko sinusta kivaa käydä koulua ja raken­taa tule­vai­suut­ta ympä­ris­tös­sä jossa olosi on ahdis­tu­nut, jossa sinua pelot­taa oppi­lai­den kiusaa­mi­sen lisäksi myös se, ettet tilan­teen tullen saak­kaan tarvit­se­maa­si apua ihmi­sil­tä joita kutsu­taan aikui­sik­si? Ei minus­ta­kaan ollut kivaa. Tämmöistä silti tapah­tuu vali­tet­ta­vas­ti monissa kouluis­sa, myös niissä, mitä kutsu­taan KiVa kouluik­si.

Koulun pitäisi olla ympä­ris­tö jossa jokai­sen on turval­lis­ta oppia ja opis­kel­la. Jos jostain syystä tapah­tuu­kin asioita jotka uhkaa­vat oppi­laan turval­li­suut­ta tai turval­li­suu­den tunnet­ta, on koulus­sa opet­ta­jia ja muita henki­löi­tä kuten kuraat­to­ri, joiden kuuluu puuttua asiaan ja tehdä kaik­ken­sa asian loppu­mi­sek­si. Aikuisen on oltava kova­päi­nen, sääli­mä­tön ja ankara kiusaa­jaa kohtaan jotta viesti menisi perille asti. Aikuisen on otet­ta­va kiusaa­mis­ta kokenut tosis­saan. Se ei pelkäs­tään kuulu heidän työn­ku­vaan, vaan se kuuluu myös osaksi ihmi­se­nä olemis­ta.

Meillä jokai­sel­la on elin nimeltä sydän, mutta monien ihmis­ten käytös­tä katsel­len kysee­na­lais­tan vahvas­ti, onko heillä sellais­ta. Minun lisäk­se­ni, monien muiden kiusat­tu­jen kohdal­la kuulee kuinka asiaa on koitet­tu kieltää koulun puoles­ta ja lakais­ta maton alle näky­mät­tö­miin, niin­kuin mitään ei ikinä olisi tapah­tu­nut­kaan. Ikinä ei saisi aliar­vioi­da tapah­tu­nut­ta tai oppi­laan kerto­muk­sia kun kyse on kiusaa­mi­ses­ta tai minkään­lai­ses­ta syrjin­näs­tä. Jo pelkäs­tään asiasta kerto­mi­nen vaatii ihmi­sel­tä erit­täin paljon rohkeut­ta, eikä silloin vasta­puo­lel­la ole oikeut­ta vähä­tel­lä asiaa. Kieltäminen, vähät­te­ly, ja kiusa­tun niskaan syyn vierit­tä­mi­nen ovat niitä asioita joiden avulla sinus­ta­kin tulee kiusaa­ja.

Koulukiusatun ihmisen maail­man­ku­va kääntyy erit­täin nopeas­ti päälael­leen, kun asiaan ei puututa. Ihminen rupeaa ajat­te­le­maan ettei kehen­kään voi luottaa ja kaikki halua­vat hänelle vain pahaa. Tämmöisenkö kuvan haluam­me maail­mas­ta antaa ihmi­sil­le joista on vart­tu­mas­sa sen tule­vai­suus? Vaikka nega­tii­vi­sen kuvan elämäs­tä saakin nopeas­ti, se ei todel­la­kaan lähde nopeas­ti pois. Se juurtuu ihmis­mie­len syvim­pään kolk­kaan, ja muis­tut­te­lee itses­tään joka kerta kun olet illalla käymäs­sä nukku­maan, tai kun tapaat uuden ihmisen. Kiusatun lisäksi myös itse kiusaa­jan mieli muok­kau­tuu mikäli hän tottuu kiusaa­jan rooliin. Tilanteessa jossa kiusaa­mi­seen ei puututa, anne­taan kiusaa­jal­le kirjoit­ta­ma­ton lupa ja hyväk­syn­tä kohdel­la toista ihmistä huonos­ti ja ala‐arvoisesti. Millainen ihminen hänestä pahim­mas­sa tapauk­ses­sa kasvaa?

Ulkonäkö, iden­ti­teet­ti, tausta, luonne, perhe, kansa­lai­suus, seksu­aa­li­suus? En näe joukos­sa yhtä­kään sellais­ta asiaa joka oikeut­tai­si ihmisen olemaan toista kohtaan ilkeä, sillä sellais­ta asiaa ei ole olemas­sa­kaan. Jokaisella on täysi oikeus olla juuri sellai­nen kuin haluaa olla, ilman toisten nega­tii­vis­ten mieli­pi­tei­den häirin­tää. Ihmiset ovat mieles­tä­ni sillä tavalla hieno eläin­la­ji kun meillä on ominai­suus, jolloin voimme itse päättää sanom­me­ko jonkun asian ääneen, vai emme. Ajan saatos­sa alan silti kysee­na­lais­taa onko jokai­sel­le meistä luotu tällais­ta taitoa, kun tilanne on se että ihmis­ten suusta tulee niin typeriä, ja louk­kaa­via asioita.

Joku joskus keksi sanoa, että ei voi sattua kun ei vuoda verta. Minä olenkin häntä viisaam­pi kun kerron, että juuri se kipu mitä ei näe, on kaikis­ta pahin. Henkinen kipu sattuu vielä silloin­kin kun iskun saami­ses­ta on kulunut monia kymme­niä vuosia. Kiusaamisella, kiusaa­mi­sen hyväk­sy­mi­sel­lä tai kiusa­tun vähät­te­lyl­lä sinä kirjoi­tat omaan otsaasi isoin kirjai­min: Minä olen heikom­pi. Minä aina­kaan en halua olla sellai­nen ihminen joka hanka­loit­taa toisen kasva­mis­ta ja elämää, satut­taa toista tai aiheut­taa elini­käis­tä kipua ja kärsi­mys­tä toisel­le ihmi­sel­le. Haluatko sinä?

Blogipostaus on kirjoi­tet­tu Ylen artik­ke­lin pohjal­ta: Peruskoulun rehtori selit­tää koulu­kiusaa­mis­ta oppi­lai­den tarpeel­la koros­taa seksu­aa­lis­ta suun­tau­tu­mis­taan.