Talouspolitiikan arviointineuvosto esittää oppivelvollisuusiän nostoa 18 ikävuoteen. Oppivelvollisuusiän nosto olisi sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta perusteltu ratkaisu, jolla voidaan vähentää koulupudokkuutta ja parantaa kansalaisten osaamistasoa.
Talouspolitiikan arviointineuvoston 23.1. julkaiseman raportin yhteydessä julkaistiin useita taustaselvityksiä, joissa oli kiinnostavia ammatillista koulutusta ja sen kehittämistä käsitteleviä tekstejä. Kiinnostavin näistä taustaraporteista on: Pitäisikö oppivelvollisuusikä nostaa 18 vuoteen? Raportin johtopäätös on, että oppivelvollisuusiän nosto on sekä yksilöiden että yhteiskunnan kannalta järkevä ratkaisu.
Oppivelvollisuusiän nostolla pyritään erityisesti parantamaan ilman toisen asteen tutkintoja jääneiden yksilöiden asemaa. Raportin mukaan esimerkiksi 25‐vuotiaista nuorista 16 % on tällä hetkellä ilman toisen asteen tutkintoa. Näistä pelkän peruskoulun suorittaneista 25‐vuotiaista nuorista 40 % on kokonaan koulutuksen tai työelämän ulkopuolella. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ilman toisen asteen koulutusta jääneiden asema työmarkkinoilla on suhteessa muuhun väestöön äärimmäisen heikko. Lisäksi peruskoulun jälkeisinä vuosina toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jääminen kasvattaa merkittävästi todennäköisyyttä, ettei yksilö tule suorittamaan lainkaan toisena asteen tutkintoa elämänsä aikana.
Raportissa on tarkasteltu peruskoulun päätteeksi juuri opiskelupaikan saaneiden ja sitä vaille jääneiden myöhempää opiskelu‐ ja työuraa. Opiskelupaikan saaneiden ja opiskelupaikkaa vaille jääneiden välillä on havaittavissa selkeä ero siinä, valmistuvatko he koskaan toisen asteen tutkintoon. Raportin keskeinen päätelmä onkin, että oppivelvollisuusiän nostolla voidaan parantaa erityisesti toisen asteen opiskelupaikkaa vaille jääneiden opiskelijoiden asemaan.
Keskeiset vasta‐argumentit oppivelvollisuusiän nostolle ovat olleet noston vaikutus vain pieneen osaan ikäluokasta sekä sen vaikutukset koulutuksen kustannuksiin oppimateriaalien, -kirjojen ja muiden välineiden tarjoamisen siirtyessä koulutuksen järjestäjän vastuulle. Talouspolitiikan arviointineuvoston raportti kuitenkin osoittaa, että oppivelvollisuusiän nosto lisäisi merkittävästi toisen asteen tutkinnon suorittaneiden määrää ja taloudellisilta vaikutuksiltaan se olisi vähintäänkin neutraali parantuneen työllisyyden ja koulutustason myötä.
SAKKI kannattaa oppivelvollisuusiän nostoa 18 ikävuoteen. Erityisesti positiiviset vaikutukset koulupudokkaiden määrän vähenemiseen ja kansalaisten osaamistason kasvattamiseen puoltavat oppivelvollisuusiän nostoa. Samalla oppivelvollisuusiän nosto toteuttaisi SAKKIn tavoitteen toisen asteen koulutuksen aidosta maksuttomuudesta, sillä oppimateriaalit, -kirjat ja -välineet muuttuisivat opiskelijoille maksuttomiksi.