Asia: HE 173/2020 vp Hallituksen esitys eduskunnalle oppivelvollisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi
Keskeiset kannat:
- Kannatamme lämpimästi uudistusta ja sen tavoitteita alla esitetyin tarkennuksin
- Erityisesti kannatamme nivelvaiheen toteuttamista nykyistä toimivammaksi, maksuttomuuden tuomaa yhdenvertaisuutta ja lisääntyvää opintojen ohjausta
Yleiset kommentit
Kannatamme uudistusta lämpimästi ja katsomme, että se toteuttaa hyvin sille asetetut tavoitteet koulutus- ja osaamistason nostosta sekä sen varmistamisesta, että jokaisella on mahdollisuus toisen asteen tutkinnon suorittamiseen. Uudistus säilyttää nuorten mahdollisuudet jatkaa opintoja heille sopivimmalla tavalla ja takaa heille yhdenvertaisen tuen niin taloudellisesti kuin opintojen suhteen. Uudistus saa tukea myös opiskelijoilta itseltään: Amisbarometri 2019:ssa selvä enemmistö kaikista mielipiteensä ilmaisseista kannatti oppivelvollisuuden laajentamista toisen asteen tutkintoon (65% kannatti, 35% ei kannattanut). Sama koski myös alaikäisiä mielipiteensä ilmaisseita: 54% kannatti, 46% ei kannattanut. Laajeneva maksuttomuus takaa yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua koulutukseen ja tukee nuorten ikäluokkien toimeentuloa. Esitetyt ohjauksen vahvistamisen keinot sekä uusi, yhteinen nivelvaiheen koulutus tukevat nuorten mahdollisuuksia löytää ja päästä heille parhaiten soveltuvaan koulutukseen.
Ilman toisen asteen tutkintoa jäävät ovat kirjava joukko, johon on vaikea kohdistaa yksittäistä tointa. Heistä kaikkia ei voida tunnistaa etukäteen esimerkiksi varhaiskasvatuksessa tai edes perusopetuksen aikana. Oppivelvollisuuden laajentaminen takaakin sen, että koko tämän joukko pääsee koulutuksen piiriin myös perusopetuksen jälkeen. Opetuksen järjestäjillä ja asuinkunnalla säilyy mahdollisuus tukea nuorta tämän tarvitseville täsmätoimilla. Samoin nuorella on jatkossakin mahdollisuus valita hänelle sopivin koulutusmuoto, oli valinta sitten perinteinen ammatillinen koulutus, käytännönläheisempi oppisopimuskoulutus, lukio tai tutkintoon valmentava koulutus. Vaikka sekä nivelvaihe että toisen asteen tutkintokoulutuksen aikaiset toimet ovat monissa kunnissa kunnossa, takaa uudistus kaikille saman turvaverkon ja sen, ettei ketään päästetä siitä putoamaan.
Oppivelvollisuus ja valmentavat koulutukset
Uudistuksen toimet ohjauksen vahvistamiseksi yläasteen, nivelvaiheen ja toisen asteen aikana muodostavat kokonaisuuden, joka tukee nuorten opinpolkua hyvin. Pidämme erittäin tärkeänä, että opintojen ohjaukseen panostetaan vähintään luvatulla tavalla.
Alla muutosesityksiä ja huomioita yksittäisiin pykäliin liittyen:
Oppivelvollisuuslaki
6 § Opintojen riittävä edistyminen
Pykälästä ja sen perusteluista jää epäselväksi, onko esimerkiksi yhdenkin suorituksen puuttuminen tai yksi poissaolo suhteessa henkilökohtaiseen osaamisen kehittämissuunnitelmaan “riittämätöntä edistymistä”. Asiassa käytettävän harkinnan helpottamiseksi näkisimme hyvänä sisällyttää 6 § pykälään saman lain 12 § oleva, opintojen edistymistä koskeva muotoilu: “Yksittäisistä aiheettomista poissaoloista tai suunnitelmasta poikkeamisista ei tarvitsisi tehdä ilmoitusta, vaan ilmoitusvelvollisuus perustuisi kokonaisharkintaan siitä, edistyvätkö oppivelvollisen opinnot siten, kuin asianomaisesta koulutusta koskevassa laissa säädetään. “
15 § Opiskelupaikan osoittaminen
Pidämme hyvänä, että opiskelupaikkaa ei voitaisi osoittaa tutkintotavoitteisessa koulutuksessa vaan paikka olisi valmentavassa koulutuksessa. Tämä on sekä oppivelvollisen, oppilaitosten että tutkintokoulutuksessa olevien opiskelijoiden etu, kun opiskelijoita ei ohjata koulutukseen, johon heillä ei ole motivaatiota.
Laki tutkintokoulutukseen valmentavasta koulutuksesta
3 § Koulutuksen järjestäjät
Tutkintoon valmistavan koulutuksen saatavuus tulisi taata esitettyä varmemmin. Esityllä tavalla sen järjestäminen jää oppilaitoksien ja kuntien oman halun varaan, eikä mikään nähdäksemme takaa sitä, että koulutusta on laajasti ja tarpeen mukaan saatavilla. On lisäksi oletettavaa, että valmistavan koulutuksen kysyntä kasvaa, kun siitä tulee lähtökohtainen valinta niille, jotka eivät ole hakeneet tai päässeet tutkintokoulutukseen.
Koulutuksen järjestäminen tulisikin säätää esimerkiksi tietyn kokoluokan ylittäville ammatillisen koulutuksen järjestäjille velvollisuudeksi tai muilla keinoin varmistaa, että koulutus on saavutettavaa. Tutkintoon valmentavan koulutuksen saatavuutta tulisi vähintään jatkossa tarkastella.
12 § Koulutuksen perusteet
On erittäin hyvä, että niillä nuorilla jotka eivät tiedä haluavatko lukioon tai ammatilliseen koulutukseen, on mahdollista tutustua molempien tutkintojen sisältöihin ennen hakeutumista koulutukseen. Tämä osaltaan vähentää varsinkin ammatillisessa koulutuksessa yleisempiä vääriin ala- tai tutkintovalintoihin perustuvia keskeyttämisiä ja on keskeinen osa uudistuksen onnistumista.
19 § Oikeus saada opetusta
Pidämme erittäin tervetulleena, että esityksessä on linjattu opiskelijan oikeudesta saada opetusta ja ohjausta keskimäärin 22 tuntia opiskeluviikkoa kohti. Esitetty muotoilu perusteluineen mahdollistaa edelleen varsinkin ammatilliselle koulutukselle tyypillisen ja hyvän joustavuuden toteutustavoissa, mutta takaa silti tarvittavan ohjauksen opiskelijan näkökulmasta. Pitäisimme erittäin hyvänä samansuuntaisen pykälän lisäämistä myös lakiin ammatillisesta koulutuksesta.
Perusopetuslaki
11 a § Oikeus saada oppilaanohjausta
Kannatamme lämpimästi jatko-opintoihin hakeutumisen tueksi esitettyä opintojen ohjauksen lisäystä, varsinkin tehostettua henkilökohtaista oppilaanohjausta ja näemme sen keskeisenä edellytyksenä esitetyn uudistuksen toteutumiselle.
Laki ammatillisesta koulutuksesta
48 § Osaamisen hankkimisen suunnittelu
Kannatamme kyseiseen pykälään esitettyä säännöstä opetuksen määrän arvioinnista. Ammatillisessa koulutuksessa opetuksen määrä on vähentynyt viime vuosina ja tarve tietyn opetustason turvaamiselle on selkeä. Kyseinen säännös, yhdessä resurssilisäyksen kanssa tukevat tarpeellisen opetusmäärän saamista.
Esitys ei ole nähdäksemme osaamisperusteisuuden kanssa ristiriidassa. Tällä hetkellä HOKSin yhteydessä arvioidaan opetuksen määrän tarve, mutta arviointi tapahtuu eri oppilaitoksissa eri perustein ja ilman vahvaa oikeudellista selkänojaa opiskelijalle. Jos opiskelija ei koe saavansa lain 61 § mukaista määrää opetusta ja ohjausta, hänellä ei ole selkeää perustetta vaatia enempää opetusta ja ohjausta. Kyseinen säännös ja asetuksessa asetettava arvioinnin lähtökohtana käytettävä tuntimäärä tarjoavat selkeän lähtökohdan, johon opiskelija voi vedota. Asetuksen kautta saataisiin yhteismitallinen lähtötaso opetuksen määrälle ja yksilöllinen arviointi olisi edelleen täysin mahdollista. Asetuksessa olevan opetusmäärän tulee olla tarpeeksi suuri, jotta tällä hetkellä annettava opetusmäärä ei laske niissä oppilaitoksissa, joissa opetusta annetaan jo tällä hetkellä tarpeeksi.
61 § Oikeus saada opetusta ja ohjausta
Kannatamme erittäin lämpimästi esitettyä lisäystä ns. jälkiohjausvelvoitteesta koulutuksen järjestäjälle.
Maksuton koulutus
Pidämme maksutonta koulutusta tärkeänä osana yhdenvertaisten opiskelumahdollisuuksien tarjoamista ja luontevana osana ammatillisen koulutukseen työelämään valmistavaa roolia. Ammatillisen koulutuksen osalta oppiminen on viime vuosina siirtynyt ja siirtymässä yhä enemmän työelämään. Tästä näkökulmasta maksuttomien opiskeluvälineiden tarjoaminen on saman ajatusmallin looginen jatke: työpaikoilla työnantaja tarjoaa työvälineet ja tähän on opiskelijoidenkin hyvä tottua jo opiskeluaikana. Samalla opiskelijat oppivat huolehtimaan heille haltuun annetuista työvälineistä työelämän odottamalla tavalla.
Maksuttomien oppimateriaalien tarjoaminen ei kansantalouden tasolla tarkasteltuna mitä todennäköisemmin lisää kuluja, vaan todennäköisesti jopa laskee niitä. Vaikka kulut valtion talouden kannalta lisääntyvät, vapautuu nuorilta ja heidän perheiltään sama määrä rahaa muuhun kulutukseen. Uudistuksen merkittävin uusia kuluja lisäävä kokonaisuus on lisääntyvä ohjaus ja tuki opiskelijoille, mikä on juuri se osio, jota asian ympärillä käydyssä keskustelussa on pidetty tärkeimpänä ja jaettuna tavoitteena. Vaikka oppilaitoksille syntyy hallintotarvetta ja sen myötä uusia kuluja, keskitetyt hankinnat mahdollistavat hankinnat nykyistä alemmalla kustannustasolla. Varsinkin ammatillisessa koulutuksessa on jo nyt olemassa oppilaitoksia, joissa materiaalit joko tarjotaan opiskelijoille omaksi tai käytössä on jonkinlainen lainausjärjestelmä. Kyseisen kaltainen toiminta ei siis ole ammatilliselle koulutukselle uutta tai vierasta ja siihen on olemassa muille oppilaitoksille kopioitavia toimintamalleja.
Oppimateriaalilisä on ollut tervetullut lisäys vähävaraisten opiskelijoiden taloudelliseen tilanteeseen, mutta se ei monin paikoin sovi ammatilliseen koulutukseen, jossa materiaalikustannukset ilmenevät usein isoina kertainvestointeina. Tällaisissa tilanteissa kuukausittainen tuki ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi lisä on Kelan tietojen mukaan alikäytetty eniten nuorimpien ikäluokkien (15-16 -vuotiaat) kohdalla, vaikka juuri heillä olisi tarvetta koulutuksen alkuinvestoinneille. Lisän alhainen käyttöaste kertookin myös sen hakemisen hankaluudesta.
Amisbarometri 2019:n mukaan n. 19% vastanneista alaikäisistä opiskelijoista oli kokenut joutuvansa tinkimään menoistaan tai koki, että raha-asiat tuottivat jatkuvasti hankaluuksia. 7% oli nostanut opintolainaa, 24% oli lainannut rahaa kavereiltaan ja jopa 42% omilta vanhemmiltaan. Vaikka suhteellisen harva on joutunut turvautumaan opintolainaan, keskimääräinen opintolainan määrä on noussut hälyttävää tahtia myös nuorien kohdalla. 16-19 -vuotiaiden ammatillisessa koulutuksessa olevien keskimääräinen opintolainamäärä on noussut lukuvuoden 2014/2015 2671 eurosta lukuvuoden 2018/2019 5965 euroon.
Keväällä tekemissämme kyselyissämme n. joka kuudes opiskelija on raportoinut riittämättömyyttä etäopiskeluun soveltuvien välineiden osalta. Vaikka koronan aiheuttama tarve aikanaan poistuukin, on digitaalisia välineitä järkevää hyödyntää jatkossakin niiltä osin kuin sen on mielekästä. Tämä nostaa esimerkiksi kannettavien tietokoneiden tarvetta nykyisestä. Nyt moni oppilaitos on jo ottanut kannettavien tietokoneiden lainauksen vastuulleen, joten toiminta on oppilaitoksille jo tuttua. Oppilaitos oli tarjonnut käytännön työvälineitä 19% vastaajista ja 31% kohdalla oppilaitos oli lainannut työvälineitä.
Alla on huomioita ja muutosesityksiä yksittäisiin oppivelvollisuuslain pykäliin maksuttomuuteen liittyen:
16 § Oikeus maksuttomaan koulutukseen
Pidämme maksuttomuuteen esitettyjä rajauksia järkevinä, kohtuullisesti mitoitettuina ja uudistuksen tavoitteiden kannalta mielekkäinä, esimerkiksi koskien sitä että maksuttomuus ulotetaan sen kalenterivuoden loppuun saakka, jolloin opiskelija täyttää 20 vuotta. Tällä mahdollistetaan maksuton koulutuspolku juuri sille ryhmälle, jolla opiskeluiden aloitus tai loppuun saaminen on mahdollisesti syystä tai toisesta venynyt ja joka todennäköisesti on juuri sitä ryhmää, joka jättäisi opiskelut kesken, jos opiskelumateriaalit muuttuisivat maksullisiksi kesken opintojen. Kyseessä on siis täsmätoimi putoamisvaarassa oleviin opiskelijoihin.
Pykälässä on hyvin muotoiltu niitä tapauksia, joissa opiskelut ovat voineet venyä opiskelijan omasta toiminnasta riippumattomista syistä.
17 § Maksuttomuuden laajuus
Pidämme tärkeänä, että opintojen suorittamiseksi tarvittava tietokone on huomioitu myös ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden osalta. Digitaalisia opiskelumateriaaleja on jo nyt käytössä lähes jokaisella alalla ja paine niiden lisäämiseen lisääntyy myös oppivelvollisuuden myötä, kun materiaalikustannuksista pyritään säästämään. Myös muu opetustoiminnan digitalisaatio siirtää opetusta sähköisillä välineillä tehtäväksi ja oppilaitosten keskittyminen suurempiin asutuskeskittymiin lisännee etäopetusta eri muodoissaan.
Pidämme hyvänä mahdollisuutta periä kohtuullisia maksuja opintoja täydentävästä vapaaehtoisesta toiminnasta. Lain perusteissa on nähdäksemme hyvin rajattu tämän kaltaisen toiminnan edellytyksiä ja rajauksia.
19 § Majoituskorvaus oppivelvolliselle
Monialaiseksi ammatilliseksi oppilaitokseksi tulisi määritellä ne, joissa on tarjolla enemmän kuin kolme koulutusalan opintoja. Esitetty yhden koulutusalan raja voi jättää joidenkin oppivelvollisten tosiasialliset valintamahdollisuudet hyvin kapeiksi.
Pitäisimme hyvänä sitä, että sekä majoitus- että matkakorvauksen hakeminen ja myöntäminen tapahtuisi Kelan kautta. Tämä selkiyttäisi tilannetta usean hakijan kannalta, kun sekä yleistä asumistukea että opintotukea on joka tapauksessa haettava Kelalta. Kelalla on myös paremmat neuvonta- ja päätöksentekoresurssit tällaisten tukien myöntämiseen. Kuten koulumatkatuen kohdalla, tulisi oppivelvollisella silti olla mahdollisuus jättää hakemus asianosaiseen oppilaitokseen Kelalle toimitettavaksi. Kelan käsittelyä puoltaa myös tapausten vähäinen vuosittainen määrä per oppilaitos. Riski vääriin tulkintoihin tai ohjeistuksiin kasvaisi, kun varsinkin pienemmistä oppilaitoksissa ei synny rutiinia tapausten käsittelyyn tilanteessa, jossa oppilaitos on vastuussa tuen myöntämisestä.
21 § Matkakorvaus oppivelvollisille
Majoituskorvauksen yhteydessä mainitut muutosehdotukset monialaisuuteen ja Kelan päätöksentekoon koskevat myös matkakorvausta.