Petteri Orpon hallitusohjelman suurimmat leikkaukset valtion menoissa kohdistuvat sosiaaliturvaan ja sosiaali- ja terveyspalveluihin. Monet leikkauksista heikentävät entisestään pandemian jäljiltä pahoinvoivien nuorten ja opiskelijoiden tilannetta. Nuoriso- ja opiskelijajärjestöt vetoavat hallitukseen ja pyytävät harkitsemaan leikkausten järkevyyttä ja tarkastelemaan niiden kokonaisvaikutuksia nuoriin, opiskelijoihin ja Suomen osaamistasoon.
Nuoret ja opiskelijat käyttävät verrattain paljon sosiaalietuuksia, erityisesti asumistukea, toimeentulotukea ja opintotukea, sillä nuoruuden siirtymävaiheissa työurat ovat tyypillisesti lyhyitä eikä varallisuutta ole juuri kertynyt. Esimerkiksi yleinen asumistuki ja toimeentulotuki ovat nuorten keskuudessa hyvin yleisesti käytettyjä tukimuotoja, vaikka ne onkin suunnattu kaikenikäisille. Esimerkiksi yleisen asumistuen saajista yli kolmannes on nuoria.
Asumisesta leikataan merkittävästi
Hallitusohjelmassa kaavaillut leikkaukset yleiseen asumistukeen tulevat kohdistumaan nuoriin ja opiskelijoihin erityisen rajusti. Leikkausten ja heikennysten yhteisvaikutus osuu etenkin suurissa kaupungeissa asuviin nuoriin ja opiskelijoihin.
Petteri Orpon hallitus haluaa kehittää opiskelijoiden yleisen asumistuen rinnalle yhteisasumista suosivan ja taloudellisesti houkuttelevan vaihtoehdon. Nuoriso- ja opiskelijajärjestöissä olemmekin laajalti toivoneet asumistuen uudistamista yksilökohtaisempaan suuntaan, mutta toteutuakseen oikeudenmukaisesti sen pitäisi tapahtua saman yleisen asumistuen piirissä eikä etuutta leikaten.
Myös toimeentulotukeen aiotaan tuoda asumismenojen omavastuuosuus. Sen kautta hallitus haluaa kannustaa etsimään edullisempia asuntoja, joita ei kuitenkaan todellisuudessa ole tarjolla riittävästi. Lisäksi toimeentulotuen omavastuuosuus on ajatuksena kummallinen, sillä tuen saajalla ei saa olla tuloja tai varallisuutta, joista osuutta voisi maksaa. Omavastuuosuus onkin siis lähinnä leikkaus.
Samalla kun asumisen tuista leikataan laajasti, vähennetään myös kohtuuhintaisen asumisen rakentamista. Kahdesta suunnasta tulevat leikkaukset vaikuttavat yhdessä nuorten ja opiskelijoiden asumiseen tavalla, jonka yhteisvaikutuksia ei ole tarkasteltu kokonaisuutena.
Toimeentulotuen periaatteita ollaan nuorten osalta romuttamassa
Toimeentulotukeen ollaan alkavalla hallituskaudella tekemässä kokonaisuudistus, jossa tuen velvoittavuutta halutaan lisätä ja sen alentamista helpottaa. Koska perusosan on katsottu nykyisellään riittävän ihmisarvoiseen elämään, ei sen leikkaamista saa tehdä kevyin perustein. Lisäksi on käsittämätöntä, että hallitus haluaa poistaa velvollisuuden ohjata asiakas sosiaalihuollon palvelutarpeenarvioon, kun tukea leikataan.
Tähän asti alle 25-vuotiaat vailla ammatillista tutkintoa olevat nuoret on velvoitettu hakemaan ja vastaanottamaan opiskelupaikka työttömyysturvan saamisen ehtona. Tämä ehto ollaan hallitusohjelmassa poistamassa työttömyysturvan osalta. Sen sijaan sama ikäsidonnainen ehto oltaisiin siirtämässä viimesijaiseen toimeentulotukeen, ja ikärajaa nostettaisiin samalla 30 vuoteen. Nämä muutokset vaikuttaisivat erityisesti niihin nuoriin, jotka ovat toimeentulotuen tarpeen vuoksi muutenkin heikommassa asemassa.
Koulutukseen pitäisi ohjata palveluiden ja koulutusjärjestelmän kautta, ei toimeentuloa leikkaamalla. Leikkausuhka ei itsessään tuo riittävää opiskelumotivaatiota nuorelle, jolla ei sitä sisäsyntyisesti ole. Nuoret tarvitsevat porkkanoita keppien sijaan.
Orpon hallitus haluaa myös selvittää, voisiko viimesijaisen toimeentulotuen evätä kokonaan henkilöltä, joka kieltäytyy koulutuksesta, työstä, palvelusta tai velvoitteesta. Läpi mennessään ehdotus jättäisi heikoimmassa ja vaikeimmassa asemassa olevat nuoret ja opiskelijat kokonaan vaille tukea. Tämä on omiaan lisäämään ja syventämään nuorten syrjäytymistä.
Suomen osaaminen nousee vain opiskelijoihin panostamalla
Opiskelijat ovat ainoa ihmisryhmä, jonka sosiaaliturva koostuu pitkälti lainasta. Viimeisen vuosikymmenen aikana opintolainakanta on kaksinkertaistunut ja vastavalmistuneiden lainamäärät kolminkertaistuneet. Suomen tavoitteena on, että 2030-luvulla yli puolella nuorista olisi korkeakoulututkinto. Suomalaisten nuorten koulutustaso on kuitenkin jäänyt alle OECD-maiden keskiarvon. Suomalaisen koulutusjärjestelmän vahvuuksia ovat olleet sen yhdenvertaisuus ja koulutuksen mahdollistaminen kaikille. Onko näin myös tulevaisuudessa?
Koulutus- ja osaamistason nostaminen vaatii toimia sekä koulutuspolitiikan että sosiaaliturvan saralla. Kumpikaan ei ratkaise asiaa yksinään. Tulevan opintotukiuudistuksen tavoitteeksi tuleekin asettaa, että jatkossa opintotuki turvaisi opiskeluajan toimeentulon, sujuvan opiskelun ja opiskelijan hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta mielekkään opintopolun. Lisäksi opintotuen lainapainotteisuutta tulee purkaa. Olisi myös paikallaan ottaa opiskelijat mukaan uuteen yleistukeen, johon Orpon hallitus on yhdistämässä kaikki muut matalat perusturvaetuudet.
Pahimmillaan nuorten ja opiskelijoiden sosiaaliturvaan tehtävät leikkaukset niin pahentavat nuorten mielenterveyskriisiä kuin heikentävät Suomen tavoitetta korkeammasta osaamistasosta ja työllisyyden parantamisesta. Poliittisten päättäjien tulee tehdä päätöksiä, jotka vahvistavat sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta, eivätkä heikennä sitä.
Suomen nuorisoalan kattojärjestö Allianssi
Finlands Svenska Skolungdomsförbund
Into – etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta
Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI
Suomen Lukiolaisten Liitto
Suomen Opiskelija-Allianssi – OSKU
Suomen opiskelijakuntien liitto – SAMOK
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL)