Blogi / 08.11.2017

Toisen asteen yhteys

Otsikosta voisi päätel­lä että blogis­ti tavoit­te­lee yhteyt­tä tuon­puo­lei­seen tai ottaa ensias­ke­li­aan työmark­ki­nasci­fin kirjoit­ta­ja­na. Valitettavasti mitään niin vauh­di­kas­ta tai jännit­tä­vää ei kuiten­kaan ole tiedos­sa. Toivottavasti kuiten­kin seuraa­vat pari­tu­hat­ta merkkiä saavat huomio­si.

Ammatillisen koulu­tuk­sen säästöt ja reformi ovat jatku­vaa uutis­vir­taa ja kesto­pu­hee­nai­he. Hyvä että ovat. Amiksesta ei pitkään aikaan ole näkynyt ja kuulu­nut näin paljon julki­suu­des­sa. Sääli, että julki­suus on seuraus­ta kovista sääs­töis­tä ja uudis­tuk­ses­ta, jonka tavoit­teet ovat varmas­ti jalot, mutta jonka toteu­tus herät­tää paljon kysy­myk­siä ja huolia.

Amis on kiin­nos­ta­va puhee­nai­he myös siksi, että Suomi pyrkii vimmai­ses­ti nosta­maan työl­li­syy­sas­tet­taan eli siis saamaan nykyis­tä suurem­man osuuden työi­käi­ses­tä väes­tös­tään työn syrjään kiinni. Työllisten määrä on tärkeää siksi, että laaja ja kattava hyvin­voin­ti­val­tiom­me ei pyöri ilman korkeaa työl­li­syyt­tä. Työssä käyvät rahoit­ta­vat maksa­mil­laan veroil­laan tulon­siir­rot ja palve­lut, joita jokai­nen suoma­lai­nen tarvit­see jossain vaihees­sa elämään­sä.

Nuori ei varmas­ti mieti työl­li­syy­sas­tet­ta ja huol­to­suh­det­ta, kun hahmot­te­lee tule­vai­suu­den suun­ni­tel­mi­aan. Innostava koulu­tus ja miele­käs, merki­tyk­sel­li­nen työ sen sijaan kiin­nos­taa sitäkin enemmän. Ja huolta on siitä miten sen saavut­taa.

Nykypäivän työmark­ki­noil­la koulu­tus ja osaa­mi­nen ovat kovaa valuut­taa. Pelkällä perus­kou­lul­la on vaikea pärjätä. Sillä pohjal­la työpai­kan saami­nen on vaikeaa, eikä työpai­kas­sa pysy­mi­nen­kään ole helppoa. Vuosikymmenten kulues­sa työpai­kat, joissa pärjää pelkäl­lä perus­kou­lu­poh­jal­la ovat vähen­ty­neet eikä kehi­tyk­sen suunta ole muut­tu­mas­sa.

Tästä on kyse toisen asteen yhtey­des­sä. Toisen asteen amma­til­li­nen tutkin­to paran­taa huomat­ta­vas­ti mahdol­li­suuk­sia työl­lis­tyä ja pysyä työmark­ki­noil­la. Helposti ajatel­laan, että aikai­sin koulun­sa lopet­ta­neen työura on pitkä ja tienaa­maan pääsee aikai­sin. Se on harhaa. Aikaisin koulun­sa lopet­ta­neen, perus­kou­lun varaan jääneen henki­lön työura jää lyhyek­si ja tienes­tit sitä myötä alhai­sek­si. Se on inhi­mil­lis­tä haas­kaus­ta ja yhteis­kun­nal­lis­ta tuhlaus­ta.

Kaikki keinot on otet­ta­va käyt­töön, että kukaan ei jäisi elämäs­sään vain perus­kou­lun varaan ja puut­teel­lis­ten taito­jen louk­kuun. Oppivelvollisuuden piden­tä­mi­nen, maksut­to­man toisen asteen koulu­tuk­sen toteut­ta­mi­nen ja koulu­tuk­sen voima­va­rois­ta ja moni­puo­li­suu­des­ta huoleh­ti­mi­nen ovat vält­tä­mät­tö­miä ehtoja tälle. Toisen asteen yhteyt­tä on vahvis­tet­ta­va. Se on hyväksi yksi­löl­le ja yhteis­kun­nal­le – todel­li­nen win-win-tilanne.

SAKKIn blogissa vierailee kirjoittajina erilaisia asiantuntijoita ja päättäjiä.

Vieraskynä

Jarkko Eloranta
Kirjoittaja on SAK:n puheenjohtaja