
Ääntä, perkele!
Keskustelut olivat oikeastaan alkaneet jo syksyllä 2016, koska silloin käsiteltiin hallituksen 190 miljoonan leikkau sammatillisesta koulutuksesta. Moni kansanedustaja, mukaan lukien allekirjoittanut, oli todella kiukkuinen siitä että hallitus päätti ensin tehdä isot leikkaukset rahoitukseen, ja heti sen perään tuoda uudistuksen, jolla on tarkoitus muuttaa opetuksen ja koulutuksen sisältöjä.
Yleisradio julkaisi muutama viikko sitten laajaan kyselyyn pohjautuvan selvityksen ammatillisten opiskelijoiden ja opettajien näkemyksistä reformista ja sen toteutumisesta. Vastaukset olivat masentavaa luettavaa. Ylivoimainen enemmistö oli samaa mieltä siitä, että aiempaa yksilöllisempi opiskelu saattaa heikentää opiskelijoiden koulussa viihtyvyyttä ja yhteisöllisyyttä. Ylivoimainen enemmistö oli myös eri mieltä siitä, että reformi antaa paremmat välineet ehkäistä syrjäytymistä ja opintojen keskeyttämistä.
Toisin sanoenniin opiskelijat kuin opettajat ovat sitä mieltä, että reformi pikemminkin haittaa kuin edesauttaa puuttumista syrjäytymiseen ja koulupudokkuuteen. Tulokset osoittavat osaltaan, että reformin hyvätkin tavoitteet voivat muuttua huonoiksi, kun rahoitusta on leikattu niin merkittävästi. Työpaikalla tapahtuva oppiminen tai yksilölliset opintopolut voivat olla hyvä juttu jos ne ovat aidosti opiskelijalähtöistä ja koulutuksen rahoitus on riittävällä tasolla. Pahimmassa tapauksessa näistä tulee vain säästökeinoja ja yksilöllistäminen sekä työpaikalla tapahtuvaa oppimista lisätään vain säästösyistä.
Työpaikalla tapahtuvan oppimisen lisääminen tapahtuu jatkossa koulutussopimuksen kautta. Käytännössä kyse on perinteisistä työssäoppimisjaksoista, mutta niiden määrää ja kestoa halutaan lisätä ja joustavoittaa. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen lisääminen on tervetullut painotus, mutta opiskelijoiden oikeusturvan kannalta on äärimmäisen tärkeää, että pelisäännöt ovat kaikille selvät. Työssäoppijat eivät ole töissä, vaan ovat opiskelemassa alaa työpaikalla. Se tarkoittaa, että opiskelijoilla tulee olla oikeus riittävään ohjaukseen ja opetukseen myös työpaikalla. Opiskelijoiden käyttäminen puhtaasti ilmaistyövoimana ei missään nimessä ole hyväksyttävää. Epäkohtia ohjauksen ja laadun varmistamisessa on silti edelleen paljon.
Vasemmistoliitto olisi mielellään nähnyt, että myös oppisopimuskoulutusta olisi kehitetty reformin osana. Monissa ammatillisissa oppilaitoksissa on pilotoitu 2+1-mallia, jossa kahden opiskeluvuoden jälkeen suoritetaan viimeinen vuosi oppisopimuskoulutuksen kautta. Tällainen malli on opiskelijoiden oikeusturvan kannalta selkeämpi, kun työtä tehdään työsuhdeperustaisesti, vaikka se onkin osa koulutuspolkua.
Kevään eduskuntakeskusteluissa panin merkille, miten vahvaa arvostusta yli puoluerajojen osoitettiin ammatilliselle koulutukselle. Tämä on tervetullut muutos niistä ajoista, kun ammatillinen koulutus nähtiin vain väylänä työelämään. Tämän arvostuksen pitää näkyä myös silloin, kun rahoista päätetään. Pienet laastarit eivät riitä paikkaamaan niitä valtavia leikkauksia, joita rahoitukseen on tehty. Tärkeintä mitä nyt voi tehdä ammatillisen koulutuksen reformin turvaamiseksi, on taata riittävä rahoitus. Koskaan ei ole liian myöhäistä aidolle suunnan muutokselle.
Suunnan muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan ennen kaikkea teitä amiksia. Tämän vaalikauden aikana on tehty poikkeuksellisen paljon leikkauksia juuri koulutukseen ja opiskelijoiden etuuksiin. Se on lyhytnäköistä ja epäoikeudenmukaista politiikkaa. Opiskelijoiden omaa ääntää tarvitaan, jotta jokainen päättäjä ymmärtäisi juuri KUINKA lyhytnäköistä
ja epäoikeudenmukaista se on.
Vieraillessani Oulussa noin vuosi sitten tapasin tilaisuudessa tytön, joka kertoi käynnistävänsä Make amis great again -kampanjan. Turussa metallilinjan opiskelijat olivat järjestäneet mielenosoituksen leikkauksia vastaan kaupungintalon ulkopuolelle valtuuston kokouksen yhteydessä. Juuri sellaista asennetta ja toimintaa tarvitaan niin oppilaitosten sisällä kuin niiden ulkopuolella. Kuka olisi parempi pitämään ääntä laadukkaan ammatillisen koulutuksen puolesta kuin amikset itse?

SAKKIn blogissa vierailee kirjoittajina erilaisia asiantuntijoita ja päättäjiä.
Vieraskynä
Li Andersson
kansanedustaja ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja
Lue myös
-
30.01.2019 Yritysideasta käytäntöön
-
-
05.12.2018 Ulossulkevien pääsykokeiden paluu?